Äänekkäimmät ääripäät eivät hae yhteistyötä ja kompromisseja vaan huomiota ja seuraajia. Ja niinhän mekin haemme huomiota ja seuraajia, mutta jos keskustelemme vain samanmielisten kanssa, asiat eivät edisty.

Perusteettomien mielipiteidensä jankkaajat on toki parasta jättää noteeraamatta, mutta rakentavaa kritiikkiä kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

Jokainen kansalainen kuitenkin syö eli ostaa tuotteitamme ollen lopullinen asiakkaamme. Vaikka asiakas ei ole aina oikeassa, niin hän kuitenkin sen ostopäätöksen tekee. Tai jättää tekemättä.

Esimerkiksi ”tämäkin eläin halusi elää” kommentteja näkee nykyään jatkuvasti.
Kysehän on eläimen selviytymisvaistosta, jolla ei ole mitään tekemistä eläimen halun tai mielipiteen kanssa. Luottavasti ihmiseen suhtautuva eläin ei ahdistu eikä halua paeta teurastustilanteesta.

Ei eläin huoli huomisesta tai murehdi kuolemaansa, se elää tässä ja nyt. Sen sijaan me ihmiset annamme helposti tunteillemme vallan sellaisissakin asioissa, jotka pitäisi kyetä katsomaan sen kyseisen eläimen näkökulmasta.

Hyvä elämä ja helppo lähtö, sitähän me itsellemmekin toivomme, ei siihen sen suurempia tunteita tarvita.

Mikä sitten on millekin lajille se riittävän hyvä elämä onkin haastavampi määrittää, kun taloudelliset lainalaisuudet eli sen tuottajankin hyvä elämä on otettava huomioon.

Kuva: Essi Lappalainen

Itse valitsin lypsykarjan pidon elinkeinokseni eläinrakkaudesta. Muiden kuin tuotantoeläinten hoidolla en kokenut työllistyväni riittävästi ansaitakseni elantoni.
Toki lihaa syömättömänä puntaroin asiaa perusteellisesti ja hyvä niin. Minulle tämä valinta on tuonut hyvän elämän.

En helposti ahdistu eläintuotantoon kohdistuvista syytöksistä, koska olen ylpeä työstäni tietäen, miten hyvin itse hoidan eläimeni. Tietysti oloja on aina varaa parantaa, mutta muutoksia tehdään sitä mukaan, kun resurssit antavat myöten.

Ja niihin resursseihin vaikuttaa ihan jokainen.

Olisi helppo syyttää pelkästään Brysseliä tai maailmantaloutta, mutta jokainen ostopäätös vaikuttaa jääkö raha Suomeen.
Me myös valitsemme päättäjämme ja samalla suurempien ostopäätösten tekijät, joten ollaanpa hereillä tulevissa kuntavaaleissa.

Pidetään jalat maassa, mutta tuntosarvet esillä. Tai kun otsikossakin siteerasin Ismo Alankoa, niin ”toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä”.

Halauksin,

Hanna-Mari Kasurinen
MTK-Lapin puheenjohtaja