MTK-Lappi ja Lappilaiset kylät ry järjestivät maaseutuaiheisen eduskuntavaalipaneelin TEAMS-alustalla tiistaina 28. helmikuuta.

Vaalipaneeliin osallistuivat Johanna Ojala-Niemelä, SDP (Rovaniemi), Mari Penttinen, Keskusta (Sodankylä), Nina Niittyvuopio, Kokoomus (Ivalo), Vesa Ylinampa, Perussuomalaiset (Rovaniemi) ja Petri Leinonen, Vihreät (Tornio).
Vasemmistoliiton edustaja ei saapunut vaalipaneeliin.  

Puolueiden edustajat vastasivat vuorollaan heille etukäteen annettuihin kysymyksiin. Keskustelu oli monipolvista ja ansiokasta, tosin se myös rönsyili ajoittain asioihin, joihin eduskunnalla ei ole osaa eikä arpaa.

Mitä konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta maaseudulla elämisen perusedellytykset täyttyvät?

Puolueiden edustajien mukaan maaseudulla elämiseen tarvitaan etenkin hyvää ja toimivaa infraa. Tietoliikenteen on toimittava moitteettomasti ja tieverkon on palveltava niin asukkaita kuin palvelua ja teollisuutta.

Johanna Ojala-Niemelä korosti, että maaseudulla elämiseen on saatava perusasiat kuntoon. Korona-aika osoitti, että monipaikkaisuus ja etätyö lisääntyvät. Myös sen vuoksi kaksoiskuntalaisuutta on saatava edistettyä Lapissa ensi vaalikaudella. 

”Laajakaistahankkeita on edistettävä ja tiedonsiirron vähimmäisnopeutta on kasvatettava. Postin pakettiautomaatti pitää olla joka kunnassa”.

Petri Leinonen toi esille maaseudun ihmisten sosiaaliturvan rajun yksinkertaistamisen perustulolla, jotta ihmisten on mahdollista pärjätä ja yrittää myös syrjäalueilla. 

Vesa Ylinamman mielestä tie konkreettisiin parannuksiin on raha. Sitä pitää löytyä ja sen käyttöä täytyy priorisoida. Myös Mari Penttinen toi esille rahan ja hän ihmetteli, miksi vain kaksi prosenttia väyläinvestoinneista on suunnattu Lappiin. Saavutettavuus on kuitenkin myös turvallisuusasia. 

”Suuruus ei ole aina parasta, vaan maataloudessa pitää luoda mahdollisuuksia myös pienille maatiloille”, Penttinen jatkoi.

Nina Niittyvuopio toi esille arjen tärkeyden. Konkretiaa maaseudun elämän tukemisessa ovat lasten ja nuorten hyvinvointi, asunnot ja tonttipolitiikka.

Miten metsiä suojellaan?

Keskusteluissa Aalistunturin hakkuiden ja kansallispuistokeskusteluiden myötä ollut, pitääkö metsiä ja luonnon monimuotoisuutta suojella viranomaispäätöksin vai vapaaehtoisuuteen perustuen. Tätä kysyttiin myös eduskuntavaalipaneelin panelisteilta. 

Lisäksi heidän pyydettiin vastaavan siihen, tulisiko aiheutuneet menetykset korvata maanomistajille ja olisiko mahdollinen korvaus kertaluontoinen vai indeksiin sidottu jatkuva korvaus.

Lappilaiset puolueidensa edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että suojelun painopiste tulee kohdistaa Etelä-Suomen metsiin, etenkin ikimetsiin. Petri Leinosen mielestä myös Lounais-Lapissa olisi suojeltavaa. Mari Penttinen totesi, että Lapissa käytännössä joka neljäs puu on jo suojeltu.

Vesa Ylinampa sanoi, ettei valtion tarvitse lähteä suojeluun mukaan. Johanna Ojala-Niemälä totesi, että Suomessa on ollut jo hyvät Metso- ja Helmi-ohjelmat. 

”Jos uusia kansallispuistoja perustetaan, täytyy kansallispuistoihin laitettavan rahapotin kasvaa, jotta puitteet pysyvät kunnossa”, Ojala-Niemelä sanoi. 

Mahdollisista maanomistajille tulevista suojelukorvauksista edustajat totesivat, että käytännössä kyse olisi kertakorvauksesta. Nina Niittyvuopio ehdotti kunnille niiden alueella olevista suurista luonnonsuojelualueista indeksimuotoisena saatavaa korvausta. 

Lunastuslain kehittäminen

Vihreä siirtymä edellyttää siirtymää fossiilisesta energiasta sähköön. Sähköverkkoa täytyy kehittää ja tuulivoimalat tarvitsevat uusia sähkönsiirtolinjoja.

Kaikki panelistit ilmoittivat, että he olisivat valmiita kehittämään lunastuslakia niin, että lunastaminen ei enää olisi automaatti voitontekoon toisten mailla.

Millä keinoin taataan laajan koulutustarjonnan säilyminen Lapissa?

Lapissa monilla aloilla kärsitään työvoimapulasta, nuoret lähtevät opintojen perässä muualle ja liian usein jäävät sille tielle. Paneelistien mielestä laajan koulutustarjonnan säilyminen Lapissa taataan erikoistumisella, koulutuksen laadulla ja erityisellä tuella.

Nina Niittyvuopion mielestä koulutustarjontaa olisi monipuolistettava esimerkiksi digitalisaation tarjoamilla mahdollisuuksilla. Nuoria ja perheitä täytyy voida tukea taloudellisesti sitä, että nuori voi valita juuri haluamansa koulutusala, ei vain sitä, joka sattuu olemaan lähellä.

Vesa Ylinampa korosti, että koulutuksen suuntausta pitää muuttaa siten, että 60 prosenttia koulutetaan tekevään työhön, eikä toisinpäin. 

”On myös luotava vaatimustasot kouluihin, jotta koulutus tehostuu. Nuorilta on vaadittava enemmän”.

Mitä suomalaiset syövät vuonna 2035?

Panelistit saivat pohtia, mitä me suomalaiset syömme vuonna 2035. Heidän mielestään muutokset eivät tule olemaan suuria.

”Luulen, että syödään vähän vähemmän eläinperäistä, mutta en usko isoihin muutoksiin. Maatalous on osoittautunut hämmästyttävän elinvoimaiseksi”, Petri Leinonen pohti.

”Ruokakolmion muodostavat edelleen kala, liha ja luonnonantimet. Uskon, että silloinkin alkutuotanto on tärkeässä roolissa.”, Johanna Ojala-Niemelä mietti. 

”Uskon, että vuonna 2035 täällä juodaan suomalaista maitoa ja syödään suomalaista lihaa, ja nautitaan luonnontuotteista”, Mari Penttinen sanoi.  

”Suomalaiset syövät silloin lähiruokaa. Tuontihedelmät on korvattu suomalaisilla marjoilla ja hedelmillä. Lähivesien kalat on hyödynnetty”, Nina Niittyvuopio pohti. 

”Kovin suuria muutoksia ei tule olemaan.  Toivon, että tuontihedelmiä korvataan silloin kotimaisilla marjoilla. Toivottavasti riista huomioidaan paremmin”, Vesa Ylinampa kertoi.