Teksti ja kuva: Auni Vääräniemi

Jos eläinsuojelulainsäädännön minimivaatimukset toteutuisivat aina ja kaikkialla, eläinten asiat olisivat hyvin, pohtii Lapin aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Ulla Rikula.

”Eläinten hyvinvoinnissa on paikoin parantamisen varaa, toisaalta monissa paikoissa minimivaatimukset ylittyvät reippaasti. Positiivista on se, että eläinten hyvinvointiin halutaan panostaa. Valvojakin on iloinen, kun asiat ovat kunnossa”.

Eläinlääkärin kokemuksella Rikula on huomannut, että uupumus heijastuu eläintenpitoon, oli kysymys lemmikistä tai tuotantoeläimestä.

”Totta kai eläimen hyvinvointi on kytköksissä hoitajansa hyvinvointiin. Kun hän voi hyvin, on eläimistä huolehtiminen hyvällä mallilla. Meidän näkökulmastamme eläimen etu on ykkönen, mutta ihmisen hyvinvoinnista huolehtiminen on parasta eläintensuojelua”.

Muutto Lappiin oli hyvä ratkaisu

Ulla Rikula aloitti Lapin aluehallintoviraston läänineläinlääkärin virassa joulukuussa 2018, kun pitkään palvellut Harri Rinne jäi eläkkeelle.

Ennen läänineläinlääkärin töitä Rikulalla oli pitkä ura valtion eläintieteellisen laboratoriossa Kuopiossa, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksessa ja Evirassa Helsingissä. Viimeisimmät tehtävät ennen Lappiin siirtymistä olivat sorkkaeläinten ja erityisesti märehtijöiden virustautien parissa.

”Pitkän mietinnän tuloksena päätimme mieheni kanssa, että elämää on muuallakin kuin Helsingissä. Olen syntynyt Rovaniemellä ja käynyt lukion täällä, joten jalansijaa löytyy. Tein Lapissa myös harjoittelua keinosiementäjänä ja eläinlääkäripraktiikassa tuurauksia Rovaniemen maalaiskunnassa. Olemme viihtyneet täällä älyttömän hyvin”, Rikula kertoo.

Rikulan työpiste sijaitsee Rovaniemellä. Hänen työtehtäviinsä kuuluu eläinten hyvinvointiasioiden valvonnat, joten kuntien valvontaeläinlääkärit toimittavat eläinsuojelutarkastusten raportit Ulla Rikulan tarkastettavaksi.

”Akuuteissa eläinsuojelutapauksissa tulisi aina ensisijaisesti ottaa yhteyttä valvontaa tekevään kunnaneläinlääkäriin”.

Rikula on saanut kollegoiltaan hyviä neuvoja ja kannustusta siihen, että läänineläinlääkäri voi tehdä muutakin kuin vain lähetellä papereita.

”Olen tarvittaessa pyrkinyt olemaan tiloihin yhteydessä, jos eläinten hyvinvoinnissa on parannettavaa. On tärkeää, että syntyy oikea yhteys, eikä läänineläinlääkäri ole vain nimi papereissa”.

Perusasioiden äärellä

Täydentävien ehtojen valvonnassa katsotaan, että lainsäädännön minimivaatimukset täyttyvät. Perusasioita ovat ruoka, juoma, säänsuoja ja se, että sairaalle tai loukkaantuneelle eläimelle hankitaan ajoissa hoitoa. Eläinten hyvinvoinnissa on myös eläinlajikohtaisia vaatimuksia, esimerkiksi parsinavetoissa elävillä lehmillä ja hiehoilla laiduntaminen tai jaloittelu.

”Lainsäädännön tavoitteena on edistää hyvinvointia ja taata, että eläin voi toteuttaa itseään. Lehmä on laiduntaja. Olisi hienoa, jos pihattolehmillekin tarjottaisiin mahdollisuus ulkoiluun ja jaloitteluun, vaikka se ei lakisääteistä olekaan”, Rikula kannustaa.

Hoito lähtee sorkista

Läänineläinlääkärit tekevät myös täydentävien ehtojen vaatimusten valvontaa ja varsinaista eläinsuojeluvalvontaa, jossa tarkastellaan vain eläinten hyvinvointia. Valvonnat perustuvat Ruokaviraston tekemään satunnaiseen ja kohdennettuun otantaan.

Tuotantoeläinten hyvinvointiin kuuluvat laiduntamisen lisäksi esimerkiksi säännöllinen sorkkahoito, vasikoiden asianmukainen nupouttaminen ja lampaiden säännöllinen keritseminen. Sorkkaterveyden merkitystä lehmien hyvinvoinnissa ei voi mitenkään sivuuttaa, koska se vaikuttaa lehmällä kaikkeen.

”Syvä toive on, että sorkanhoitajia on Lapissa hyvin saatavilla myös tulevaisuudessa”.