Ruokaviraston hallinnoima porovahinkolautakunta perustettiin vuoden 2021 kesäkuussa. Nykyisen lautakunnan toimikausi jatkuu kesäkuun alkuun 2025. Kun lautakunnan toimikausi päättyy, laitetaan paikat uudestaan hakuun.

Porovahinkolautakunnan jäseniä on kahdeksan ja sen puheenjohtajana toimii käräjätuomari Ahti Kontturi Oulun käräjäoikeudesta. Kontturin mukaan lautakunta sai kesällä 2021 toimintaansa niin sanotusti lentävän lähdön, sillä lautakunnan jäsenten nimittäminen viivästyi maa- ja metsätalousministeriössä.

”Lautakunta aloitti työnsä aivan alusta. Kaikki piti saada kiireellä käynnistymään, jotta saimme jäsenille koulutukset ja ohjeistukset siihen, miten alamme pyörittää toimintaa”, Ahti Kontturi kertaa lautakunnan alkuaikoja.

”Ensimmäisenä vuonna kesäloma menikin käynnistystöihin, sillä me kaikki teemme tätä työtä oman työn ohella. Ja ne korvaukset, joita lautakunnan jäsenet saavat, ovat hyvin maltilliset”.

Palvelu ei ole ilmaista

Puheenjohtaja Ahti Kontturin lisäksi lainoppineita jäseniä on kaksi. Porovahinkolautakunnassa on lisäksi jäseninä maatalouden, porotalouden, puutarhatalouden, metsätalouden ja saamelaiskulttuurin asiantuntijoita

Kontturin mukaan porovahinkolautakunnan toiminta lähti alkukiireen jälkeen hyvin käyntiin. Ensimmäisenä vuotena lautakunta teki viisi lausuntoa. Marssijärjestys vahinkoasioissa on se, että lautakunnassa asia käsitellään joko sovittelumenettelyssä tai lausuntoasiana.

Käsittelypyynnön tullessa lautakunta selvittää ensin, onko asiassa edellytyksiä sovinnolle. Sovittelumenettelyyn osallistuminen on vapaaehtoista. Lautakunnan lausunnon pyytämisestä ja sovittelumenettelystä peritään maksuna 250 euroa.

”Tätä maksua on kritisoitu, mutta se on hinnaltaan kohtuullinen. Palvelun ei ole tarkoitus olla ilmainen. Tällaisella kynnysrahalla ohjataan siihen, että aivan pieniä tapauksia ei olisi tarkoitus tehdä. Pitäisi itse ensin yrittää sopia, kuten muissakin kiistoissa”, Ahti Kontturi sanoo.

”Oli järkevä muuttaa järjestelmä”

Porovahinkolautakunnalla on ollut käsiteltäviä tapauksia vuosittain viidestä kymmeneen kappaletta. Ahti Kontturin mielestä määrä vastaa melko hyvin sitä, mitä lain valmistelun yhteydessä niitä arvioitiin tulevan.

”Kritiikki, jota aiempaa menettelyä vastaan esitettiin, on ollut ihan aiheellista. Oli täysin järkevää muuttaa järjestelmä”, Kontturi arvioi vanhaa porovahinkojen arviolautakuntajärjestelmää.

Lautakunnalle käsittelyyn tulleet tapaukset ovat olleet tyypillisimmillään nurmiviljelyksille porojen aiheuttamina vahinkoja. Lisäksi on ollut jonkin verran puutarhavahinkoja, joissa ollut aitaamisvelvollisuus. Vahingot ovat keskittyneet poronhoitoalueen eteläreunaan.

Entisen järjestelmän aikana ratkaisut vahinkotapaukissa olivat Ahti Kontturin mukaan pelkistettyjä ja maallikkomaisia ratkaisuja, joissa ei ollut oikeudellisia perusteluita. Ratkaisut tehtiin kohtuullisuuden mukaan ja tyylillä riita poikki, kirkko keskelle kylää.

”Nyt ratkaisut ovat kirjallisia ja niistä näkee, mihin ne perustuvat oikeudellisesti. Lausunto sisältää yksityiskohtaisen laskelman siitä, mikä on sadonmenetystä ja mitä on korvattava. Kaikki vahinkolajit on perusteltu ja yksilöity ratkaisuissa”.

Kontturi sanoo, että perustelluista ja selkeistä ratkaisuista on tullut hyvää palautetta. Kritiikkiä taas on tullut lausunnon maksullisuuden lisäksi siitä, että lausunto on oikeudelliselta luonteeltaan suositus. Aiemmin lautakunnan ratkaisuun sai hakea muutosta käräjäoikeudelta.

”Nyt porovahinkolautakunnalla ei ole tuomivaltaa, vaan oikeudellisesti sitovat ratkaisut ovat tuomioistuimilla. Tämä on lainsäätäjän tietoinen ja perusteltu ratkaisu. Muutosta lautakunnan ratkaisuun ei voi hakea, mutta kanteen asiasta voi nostaa käräjäoikeudessa. Tiedossa ei ole, että tällaista kannetta olisi nostettu yhdessäkään jutussa”.

Jos vahingonkärsijä haluaa nostaa oikeudenkäynnin, ei lausuntomenettely ole pakollinen. Tuomioistuin voi silti pyytää lausuntoa porovahinkolautakunnalta.

”Viimeisimmässä käräjäoikeudessa käsittelemässäni pororiitajutussa oikeudenkäyntikulut olivat 20 000. Lautakunnan lausunnolla kulut jäävät 250 euroon”, Kontturi sanoo.

Ratkaisut ovat kirjallisia

Miten porovahinkolautakunta sitten työskentelee? Lautakunta käsittelee porovahinkotapaukset kahdessa prosessissa. Sovintomenettelyssä osapuolet neuvottelevat sovittelijan johdolla. Pyrkimyksenä on saada aikaan sovinto, joka kirjataan pöytäkirjaan ja jota noudatetaan.

Toisessa prosessissa eli lausuntomenettelyssä lautakunnan kolme jäsentä antaa kiistasta ratkaisun, joka on oikeudelliselta luonteeltaan suositus, kuten Ahti Kontturi mainitsi.

Silti porovahinkolautakunnan lausunto rinnastuu luonteeltaan tuomioistuimen tuomioon, sillä lausunnon rakenne ja perustelut ovat samankaltaiset kuin tuomioistuimen tekemänä.

”Lautakunnan olemassaolon oikeutus punnitaan viime kädessä siinä, millaisia lausunnot ovat laadultaan. Jos samaa arvioidaan tuomioistuimessa, niin ovatko ne pysyviä vai muutetaanko niitä”, Ahti Kontturi sanoo.

Kontturin mukaan porovahinkolautakunnan rooli on olla puolueeton, itsenäinen ja riippumaton. Puolueettomuus tarkoittaa sitä, että lautakunnan jäsen on esteetön ja että se on laissa säädetty.

Itsenäisenä lautakunta ei ole alisteinen kenellekään. Vaikka Ruokavirasto tuottaa hallintopalvelut, ei lautakunta ole sen alainen yksikkö. Riippumattomuus tarkoittaa sitä, että lautakunta ja sen jäsenet ovat riippumattomia osapuolista.

”Lautakunnan ratkaisut perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön ja yleisesti hyväksyttyihin oikeusperiaatteisiin. Oikeusperiaatteet korostuvat tilanteissa, joissa ei ole kirjoitettua lakia. Esimerkiksi jos porot laiduntavat pelloilla, ei sitä voi katsoa sivusta, vaan vahingonkärsijällä on velvollisuus pyrkiä rajoittamaan vahinkoa”, porovahinkolautakunnan puheenjohtaja korostaa.

Porovahinkolautakunta

• mikä on paliskunnan poronhoitolain 32 §:ssä tarkoitettu aitaamisvelvollisuus;
• ovatko porot aiheuttaneet 34 §:ssä tarkoitettua korvattavaa vahinkoa ja mikä on vahingon suuruus vahinkolajeittain eriteltynä;
• mikä on 43 §:n 4 momentissa tarkoitettu porojen käypä arvo paliskunnan tietyissä etuosto-oikeustilanteissa

Teksti: Auni Vääräniemi