Tottakai tiedostimme yhteistyön ongelmat, mutta enemmän löysimme etuja. Ongelmissa pitää vaan pystyä tekemään kompromissejä ja tarvittaessa pyytää ulkopuolinen asiantuntija kertomaan lisää näkökantoja. Täytyy haastaa omaa ajatteluaan ja vakiintuneita mielipiteitä. Asioilla on aina monta puolta eikä mikään niistä ole välttämättä oikea.

Tämä meidän pitäisi muistaa jokapäiväisessä elämässä. Riidoilla ei saada aikaiseksi kuin katkera seuraavakin sukupolvi.

On sitten kyse parisuhteesta, naapureista tai elinkeinojen yhteentörmäyksistä niin jatkuva riitely ei asioita ratkaise. Laihakin sopu on aina parempi kuin lihava riita. Osassa tarvitaan ulkopuolista neuvontaa ja jopa lakipykälien selventämistä. Aina ei tiedosteta omia vastuita ja velvollisuuksia.
Mutta mitä nopeammin ja paikallisemmin erimielisyyksistä sovitaan, sitä helpompi kaikkien on jatkaa eloansa ja elinkeinoansa.

Valitettavasti osa asioista on paisunut ja lähtenyt jo paikallisten käsistä saaden suurta taloudellista ja henkistä vahinkoa aikaan. Lapin metsäkiistat ovat tästä surullinen ja varoittava esimerkki.

Osa meidän jäsenistä saa toimeentulonsa naudoista, osa metsästä, osa poroista ja joku vaikkapa kaikista näistä. Jokaisen elinkeinolla on iso merkitys emmekä voi ajatella Lappia ilman poroja, metsiä tai nurmiviljelyn mahdollistavaa karjataloutta.

Miksi sitten riitelemme? Ylivoimaisesti suurin osa yrittäjistä ei riitelekkään, vaan tulee hyvin toimeen keskenään. Myydään heinäsatoa toisille ja sovitaan yhdessä molempia hyödyttävistä aidoista.

Puolisokin voi löytyä toisesta elinkeinosta. Se pieni riitelevä osa saa vaan sitä näkyvyyttä medioissa. Vaikeahan siitä sopuisasta rinnakkaiselosta on myyviä otsikoita repiä.

Mutta niitä hyviä käytäntöjä kannattaa ehdottomasti jakaa toisillemme tiedoksi. Viljelijä saattaa vaikkapa vastustaa pellon aitaamista peläten tukiseuraamuksia pinta-alan pienenemisen kautta.
Silloinhan on kyse aidan sijainnista, eikä itse aitaamisesta. Tietenkään paliskunta ei voi tehdä aitaa esimerkiksi tiealueelle ja jos peltoala yhdeltä sivulta tien vuoksi pienenee, niin voisiko se joltain toiselta sivulta vastaavasti kasvaa?

Ely-keskus voisi ottaa kantaa tällaisiin tapauksiin myöntäessään rahoituksen aitaamiseen ja toisaalta valvoessaan saman pellon tukia. Ratkaisuvaihtoehtoja on vietäväksi eteenpäin, jos niitä yhdessä pohditaan ja avarretaan omaa ajattelua.

Kannustankin kaikkia osapuolia ennakkoluulottomasti osallistumaan Luken järjestämiin Peltovahinkojen arviointi -koulutuksiin, jahka niitä pystytään järjestämään. Tilaisuuksissa saa uusia näkökantoja eri elinkeinojen esittäessä tarkentavia kysymyksiä ja osaan löytyy samantien vastaus ihan lakitekstistä.

Mutta ennenkaikkea istumme saman pöydän ääressä ennakkoon, eikä vasta sitten, kun riita on jo päällä. Tai pyydetään vaikka sen oman paliskunnan poroisäntä yhdistyksen kokoukseen keskustelemaan.

Mie tiiän, että osaa ärsyttää tämä minun rauhaa ja rakkautta -lässytys, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Aina löytyy mielensäpahoittajia, jotka kaivavat asiasta kuin asiasta vain huonot puolet esille. Sellaisella negatiivisuudella ei kuitenkaan mikään edisty vaan oma potero syvenee ja mieli mustenee.

Mustia pilviä meillä riittää muutenkin, ei aiheuteta niitä itse lisää.

Valoisaa kesää,
Hanna-Mari Kasurinen
MTK-Lapin puheenjohtaja