Oli lopettamisen syy mikä tahansa, niin on siinä jotain hyvääkin: raataminen loppuu. Vaikka elämä menee uusiksi, eikä ole henkisesti helppoa luopua tilan pidosta, niin tulevaisuus on nähtävä mahdollisuutena uudenlaiseen elämään. 

Toki monesti menee vuosia, ennen kuin uusi elämä kunnolla aukeaa, mutta tilalla kellon ympäri pakertaminen loppuu heti. Voi jopa harkita harrastuksia. Nauttia kiireettömämmästä kesästä. Pikkuhiljaa pää palautuu ja uusia mahdollisuuksia avautuu. Ihminen on ihmeen sopeutuva, kun vaan pystyy olemaan itselleen armollinen.

Tämä ei ole kuitenkaan yllytys lopettamiseen, vaan ymmärrys ja kannustus niille, jotka siihen syystä tai toisesta päätyvät. Muualla maailmassahan sanotaan, ettei ole yrittäjä ennen ensimmäistä konkurssia. Meillä lopettaminen otetaan suomalaiseen tyylin vakavammin, mutta aivan suotta.

Ehkä nyt, kun maatilojen alasajosta on julkisuudessakin paljon puhuttu, yleinen asenne muuttuu. 
Ruoantarve ei kuitenkaan vähene, vaan viljelijä nousee takaisin arvoonsa, onhan meillä maailman tärkein ammatti.

Suotuisaa kesää ja voimia kaikille, niin jatkaville kuin lopettaville viljelijöille!

Hanna-Mari Kasurinen
MTK-Lapin puheenjohtaja
 

Kuva: Auni Vääräniemi