null MTK-Lappi piti erityisen paljon keskustelua herättäneen syyskokouksen

Uutinen

MTK-Lappi piti erityisen paljon keskustelua herättäneen syyskokouksen

15.12.2020

Kokousta alusti MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Alustus poiki laajaa keskustelua jäseniä pohdituttavista ajankohtaisista asioista. ”Meidän viestimme on, että lapsi menee pesuveden mukana, jos viljelijä kuolee ensimmäisenä”.

Lapin tuottajaliiton syyskokous järjestettiin joulukuun puolessa välissä poikkeusjärjestelyin. Mukana Rovaniemellä pidetyssä kokouksessa oli kolmisenkymmentä henkeä. Koronasuosituksia noudatettiin ja vaikutti siltä, että pitkän vuoden jälkeen puhetta olisi riittänyt vielä useammaksi lisätunniksikin.

MTK-Lapin puheenjohtaja Hanna-Mari Kasurinen otti esille tärkeimmät asiat, joista häneen on kuluneen vuoden aikana oltu yhteydessä. Kasurinen sanoi, että valitettavasti päällimmäisenä asiana on ollut jaksaminen ja toisena lomitusasiat, joka liittyy jaksamiseen. Kolmas asia on ollut maa-, metsä ja porotalouden yhteensovittaminen.

MTK:n puheenjohtaja, simolainen Juha Marttila taas oli tyytyväinen päästessään Lappiin ja kasvattajaliittonsa kokoukseen keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Vuosi on ollut erikoinen, ja Marttilan mielestä se jättää jälkensä yhteiskuntaan ja järjestöön, toivottavasti myös hyvää.

”Vuoden aikana oikeudenmukaisuuden perusteelta lähtenyt jäsenmaksu-uudistus on koeponnistettu ja uudistus tuntuu toimivalta. Alamme ajaa sisään uusia työkaluja, panostamme vuorovaikutukseen ja palvelemme jäseniä entistä paremmin”.

"Vain harva suhtautuu kriittisesti ruuantuotantoon"

Koronavuotena MTK:ssa on hoidettu asioita terveys edellä. Ruuantuottajilla ja metsäalalla on koronasta huolimatta pyörät saatu pidettyä pyörimässä. Juha Marttila muistutti, että kaikkialla maailmassa ei ole asiat eivät ole menneet niin hyvin kuin Suomessa. Turvalliseen ruokaan liittyy se, että pidetään huolta hygieniasta. 

”Maailmalta tulee viestiä siitä, että ruuan hintoja painetaan alas ja käytetään halpatyövoimaa. Kun meillä Suomessa pidetään asiat kunnossa, on sillä hintalappunsa”. 

Tutkimustenkin mukaan suomalaiset on heränneet siihen, että perusasiat, kuten ruokahuolto, pitää olla kunnossa. Maaseutuyrittäjänä on Marttilan mielestä tärkeää muistaa, että vaikka kuraa tulee välillä niskaan ja kritiikki kiristää pinnaa, niin 80–90 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomessa ruoka tuotetaan vastuullisesti. 

”Vain harva suhtautuu äärettömän kriittisesti ruokatuotantoon. Meidän viestimme on, että lapsi menee pesuveden mukana, jos viljelijä kuolee ensimmäisenä”.

EU-maatalouspolitiikassa ensi vuosi on Marttilan mukaan tärkeä. Rahoitus saatiin pienoiseen nousuun seuraavalle ohjelmakaudelle, mutta leipä ei leveämmäksi muutu. Maatalouspolitiikassa mennään ensi ja seuraava vuosi siirtymäkauden asetuksilla.

”Nyt on uudet rahat ja vanha politiikka. Toivotaan, että hyviä kohteita tulee. Tutkimusta tarvitaan esimerkiksi turvemaiden käyttöön, sillä politiikkaa tehdään vanhoihin tutkimuksiin perustuen”.

Ruokamarkkinoilla on tapahtunut isoja asioita, Marttila kertoi. Maidon menekki ei ole oikein hyvä, eikä hintataso tyydytä. Lihamarkkinoilla on kansallisen tuen neuvottelut vielä kesken. Vasikat eivät riitä. Sonneille on tulossa merkittävä tukikorotus ja emolehmillä koetetaan saada pidettyä sama tukitaso. 

Juha Marttila kehui vielä MTK:n Kokkaa kotimaista -ruokakasvatusmallia, joka on saanut hyvää palautetta. Mallissahan tavoitteena on ollut lisätä nuorten kiinnostusta ruoanvalmistukseen sekä parantaa heidän ruoanvalmistustaitojaan. 

”Taistelu koululaisten sieluista on kovaa. Osalla meidän kilpailijoillamme materiaalit ovat pöyristyttäviä, sillä sitä tulee suodattamattomana maailmalta. Metsäpuolella tehdään samaa taistelua. Meidän viestintäämme tarvitaan”. 

Vasikat, maito ja sentit puhuttivat 

MTK-Lapin syyskokouksessa käytiin Juha Marttilan alustuksen pohjalta laajaa keskustelua ajankohtaisista tuottaja-asioista. Marttilalta kysyttiin, onko MTK:lta tulossa vastakampanjaa Oatlyn marraskuisen kampanjan tapaan.

”Julkisuudessa tähän leikkiin ei MTK lähde mukaan, mutta jollakin tavalla sitä kyllä pöyhäistään”.

Juhani Lampela ihmetteli, miten sonnipalkkion korotus nostaa sonnien määrää. Marttilan mukaan palkkion nosto auttaa siinä, että sonneja kasvattava tila pysyy pystyssä. Kun sonnien määrä laski, jäi palkkiorahoja käyttämättä ja ne siirretään ainakin tilapäisesti ensi vuodelle. Ongelma ratkeaa sillä, että kasvatukseen tulee enemmän vasikoita, tai että loppukasvatuspaikkoja vähennetään.

”Nyt ei kannata silti antaa periksi naudanlihan kanssa, sillä se on niin hieno tuote”, Marttila kannusti.

Tuomo Leinonen kysyi, miksi vasikoita on ajettu Lapista muualle ja olisiko osuuskunnalla aika turvata tilanne, että vasikat pysyisivät Lapissa. Lihakunnan hallituksen jäsen Veli Hyttinen myönsi, että vasikoita on ajettu Lapista Etelä-Pohjanmaalle, mutta se käytäntö on jo loppu. 

Hyttinen kertoi Lihakunnan puolesta, että rahaa on kerääntynyt osuuskuntaan ja nyt sitä maksetaan voimakkaammalla kädellä ulos. Siten pyritään helpottamaan tilojen ahdinkoa. 

Hannu Korpi pohti, että Valion sopimustuotanto ei ainakaan lisää vasikoiden määrää. Hän arveli, että sopimustuotanto voi lisätä katkeruutta tuottajissa.  Pohjolan Maidon hallituksen jäsen Katariina Lampela vastasi, että Valion maidontuotannossa on tulossa vuodenvaihteessa suuri muutos ja että koko maassa toimitaan samoilla säännöillä. 

”Järjestelmä ei ole ikuinen, vaan se elää. Jos maidolle ei ole kysyntää, miksi Valio väkisin tuottaa sitä enemmän kuin se vetää”.

Harri Liikamaa kommentoi maitokeskusteluun, että tuottajat eivät kaipaa lisää litroja, vaan lisää senttejä. Pelkona on, että pian on matkat tilojen välillä niin pitkät, että maitoa ei haeta.  Anne Jurva muistutti tuottajia, että yrittäjän asenne ratkaisee aina.  

”Vaikka Valio antaisi kuinka paljon kiintiöitä tahansa, se ei auta, jos ei ole niitä, jotka tekevät sen työn. Tarvitaan yrittäjäasennetta, jotta nuoria saadaan innostumaan tästä alasta. Maatalouden pitää olla vetovoimainen ja seksikäs, jotta nuoret tulevat töihin, ei se kiintiöstä jää kiinni. Meidän pitää jaksaa tukea heitä, jotka ovat jo aloittaneet”, Jurva sanoi. 

Juhani Lampela oli samoilla linjoilla. Hän muistutti, että vaikka kuinka tuetaan, niin jos halu tehdä puuttuu, ei siitä synny mitään. 

”Kilpailu on hyväksi, mutta onko meillä mennyt porukka niin vähäksi, että emme jaksa enää edes kilpailla keskenämme?”.

Anne-Mari Söderström pohti, että jos investointitukea saisi pienemmällä vaivalla ja siten emolehmien kasvatuspaikkoja lisää, niin eikö tätä keinoa kannattaisi MTK:nkin kehittää. Suomessa on antibioottivapaa tuotanto, mutta Söderströmin mielestä voi olla, että tavallinen kuluttaja ei edelleenkään tiedä, miten hyvin Suomessa tuotetaan ruokaa. 

Marttila myönsi, että tuosta ruuantuotannon puhtaudesta pitäisi viestiä vieläkin enemmän.

”Vaikka meistä tuntuu, että jokainen Suomessa tietää tämän, niin ei se niin ole”.

Antero Pantsar puolestaan pohti, paljonko sukupolvenvaihdoksiin vaikuttaa luopumustukijärjestelmän loppuminen. Marttila totesi, että hyvin toimineen järjestelmän ainoa ongelma oli, että se esti aktiivisen työnteon luopumistuen saamisen jälkeen, eikä meillä Suomessa ole järjestelmää, joka auttaisi aloittajia tosi pitkäaikaisilla lainoilla, kuten muualla pohjoismaissa on.

Esa Kiviniemi harmitteli pankkien toimintaa maatalousyrittäjien kanssa. Hän sanoi, etteivät pankit palvele maatalousyrittäjiä yritysasiakkaina.

Keskustelun lisäksi kokouksessa käsitetiin yhdistysten sääntömuutos toiseen kertaan ja hyväksyttiin uudet säännöt, jotka astuivat voimaan kokouksessa.