Lapin tuottajaliiton syyskokouksessa Rovaniemellä puhuttiin niin hiilensidonnasta kuin viennistä riskin hajottajana.
MTK-Lapin puheenjohtaja Marko Repo otti kokousavauksessaan kantaa ensimmäiseen aiheeseen, sillä kuluneen vuoden aikana on tuskin voinut välttyä ilmastonmuutospuheelta.

 ”On ollut sidontaa, nielua ja päästöjä. On myös esitetty toisistaan poikkeavia laskelmia muun muassa metsien kyvystä sitoa hiiltä”. 

Repo moitti sitä, että lihan- ja maidontuottajia on härskisti syytetty turvepeltojen viljelystä ja niiden raivaamisesta. Hän otti esille myös ympäristöministerin, vihreiden Krista Mikkosen puheet MTK:n valtuuskunnan illallisella.

”Hän tuli illalliselle opettamaan tuottajia, mitä meidän tulee tehdä. Eipä ollut paljoa vastaantuloa tai uusia avauksia”.

”Hyvät ystävät, yhtä asiaa en oikein ymmärrä. Kuka muu sitä hiiltä sitoo, jos ei metsänomistaja tai maanviljelijä? Ei kukaan muu”. 

Marko Revon mukaan monen poliitikonkin suusta monesti tulee lause: kyllä meidän metsämme sitovat hiiltä.

”Mitkä meidän metsämme? Missä vaiheessa metsät on sosiaalisoitu? Kyllä tästä hiilensidonnasta on tuottajan ja metsänomistajan saatava korvaus, tästä me pidämme kiinni”.

Repo otti esille puheessaan myös toisen edunvalvonnan kannalta tärkeä asian, eli turvepellot. Hänen mielestään täytyy muistaa, että Lapin pelloista on yli 60 prosenttia turvepeltoja.

"Jos näiden peltojen viljelyä aletaan rajoittaa voi se olla monella alueella tai tilalla kohtalonkysymys2.

Vientipuhetta pääkallopaikalta

MTK:n vientijohtaja Thimjos Ninios esitteli kokousväelle toimenpiteitä, joita on laitettu käyntiin viennin edistämiseen.

MTK:lla itsellään on käynnissä strategisen viennin ja vientiyhteistyön kehittämisen hanke. Kun pk-yrityksillä on vaikeaa toimia yksin, on niiden vientipyrkimyksiä tukemassa Iskussa maailmalle -projekti (Aava & Bag).

”On muutamia tuotteita, joilla on realistisia mahdollisuuksia. Kaurassa olisi mahdollisuus jopa lisätä vientiä, ja vuohenjuustossa on valtava pula maailmalla”, Ninios mainitsi.

Luonnonvarakeskus on selvittänyt, miten arktisuus liittyy vientiin, ja Ninioksen mielestä täällä Lapissa on siihen varmasti sanansa sanottavaa.

”Toisaalta esimerkiksi japanilaisilla on negatiivinen mielikuva arktisuudesta. He mieltävät arktisuuden jääksi, kylmäksi ja paikaksi, jossa ei kasva mitään, joten sitä ei välttämättä kannata käyttää”.

Yksi mahdollisuus on brändätä ruokaa kohdemaassa ja kampanjoida siellä, mutta toinen keino on Ninioksen mukaan suunnata ruokabrändäystä matkailussa.

Tämä siksi, koska kaikki ne, joita me tavoittelemme, tulevat tänne Suomeen. 

”Hotellien aamiaistarjoilussa olisi hienoa olla enemmän informaatiota tarjolla olevista tuotteista, eli kerrottaisiin, mistä juusto on. Tätä asiaa ei ole kunnolla hyödynnetty”.
”Kuluttajavientiä pitää tehdä enemmän, mutta pienten ei kannata lähteä brändäämään, koska volyymit ovat pieniä. Pienten ei ole mahdollisuutta tuottaa isolle ketjulle tuotteita, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa”. 

Vientijohtajan mielestä maa- ja metsätalousministeriöstä tai Ruokavirastosta viennin edistäminen ei jää kiinni, vaan tulppana ovat enemmänkin yrittäjät. Thimjos Ninios heittikin pallon tuottajille ja kannusti heitä haastamaan niitä.

”Ottakaa selvää, mitkä ovat yritysten rohkeus investoida kansainväliseen kauppaan, mikä on niiden riskinsietokyky ja onko yrityksellä riittävää osaamista. Tuloksia odotetaan monesti heti ja petytään nopeasti, jos asiat eivät sujukaan heti”.

Tuottajaväki pohti vientijohtaja alustuksen pohjalta vientiä laajemminkin, kuten Brexitin vaikutuksia. Nähtiin että Irlannin hyvin toiminutta vientiä se sekoittaa, vaikka peli on täysin auki. Ninios huomatti, että viennissä ei pitäisi koskaan toimia vain yhden markkinan varassa.

”Ongelmia tuli meillekin, kun Venäjä meni kiinni. Pitää katsoa, että Kiinan kanssa ei tehdä samaa virhettä. Tärkeintä on, että pystytään miettimään laatikon ulkopuolelle, viemään yrityksiin viestiä ja hajottamaan toimintoja”.