Tämän ympäristöjärjestön mukaan kyse on täysin luonnontilaisista, ekologisesti katsoen tuhansia vuosia vanhoista, käsittelemättömistä metsistä.

Mutta vanhemmat kannot, kapeammaksi käyneet ajourat ja itse metsälöt puhuvat toista; metsätaloutta on Inarissa harjoitettu näilläkin alueilla ainakin 1960-luvulta lähtien. Sitä ennen on myös eletty luonnosta ja luonnon ehdoilla, siltikään julistautumatta luonnonsuojelijoiksi tai tuhoamatta sitä. ”Varjele ja viljele”, tuo enemmän maatalouteen yhdistetty toimintaperiaate tuo luonnon keskellä elävien ihmisten mentaliteetin esiin myös metsän suhteen. Pohjoisen haastavissa olosuhteissa se oikeastaan vielä korostuu.

Inarin kunta on Suomen metsäisimpiä kuntia. Kiertoaika on pitkä, metsä jatkaa kasvuaan pitempään kuin etelämmäksi siirryttäessä, ja ilman taimikonhoitoja, harvennuksia ja uudistushakkuita sekin kasvaa umpeen. Ja kun sen annetaan tapahtua, metsä on alttiimpi hyönteistuhoille, myrskytuhoille ja päätyy hiilipäästöksi lahotessaan pystyyn.

Inari on Suomen suurin kunta. Sen alueella on kaksi kansallispuistoa ja kuusi erämaa-aluetta, yli 72 % prosenttia kunnan maapinta-alasta on suojelualueita. Valtion metsäomistuksen jälkeen suojelualueiden ulkopuolelle jäävä yksityismetsien osuus pinta-alasta on marginaalinen.

Sillä tontilla pitäisi pystyä toimimaan ilman harhaanjohtavan tiedon levittämistä, koko kunnan ja jopa kuntalaisten maalittamista heidän koulujen, asuintalojen, matkailuinfran lämmittämisestä. Lämmityskattilaan päätyy ainoastaan se puuraaka-aine, jota ei voi hyödyntää laatunsa puolesta sahateollisuudessa, eli lähinnä kuitupuu ja laho tukkipuu.

Mainittakoon, että vaihtoehto paikallisen uusiutuvan energian käytölle lämmitykseen ovat turve ja öljy, eikä turvetta pohjoisen kivennäismailla nosteta, koska sitä ei niinkään ole.

Tältäkin hakkuulta on paikallisen metsätoimihenkilön toimesta merkitty uhanalaisten jäkälälajikkeiden sijaintipisteet ja kierretty ne hakkuulta paikallisen metsäkoneyrittäjän toimesta, sekä jätetty vanhimmat puuyksilöt koskematta. Kompromississa noin 30 % korjattavissa olevasta puusta jätettiin hakkaamatta, näin ollen myös paikallisesta ketjusta jäi tuloa kertymättä mahdollisuuksiin nähden. Tätä ei kompensoida osakkaille eikä arvoketjun muille yrittäjille, eikä näitä monimuotoisuustekoja huomioida tuomittaessa metsänomistajat ja yrittäjät julkisuudessa.

Tämä pohjoisen elämisen ja elinvoiman kannalta kohtalokas repivä, faktoihin perustumaton tiedotepolitiikka ja -viestintä, ilman paikallista näkökulmaa kaikkien tahojen osalta ei ole kenenkään etu, enkä usko, että paikallisten yhteisöjen tahto.

Aino Kurtti
MTK:n Metsänomistajat linjan Lapin kenttäpäällikkö