Suomea on pidetty huoltovarmuuden mallimaana. Koronapandemia ja nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan asettavat haasteen tuohon ennakkokäsitykseen.

Yksinkertaistettuna nykyaikaisen lappilaisen maatilan toiminnan jatkuvuuden poikkeustilanteissa
voi kiteyttää kolmeen asiaan: sähkö, vesi ja ammattitaitoinen työvoima. 

Sähkön ja veden osalta maatilat ovat osana yhteiskunnan verkostoja. Kuitenkin maatiloilta vaaditaan jo nyt vaihtoehtoisia toimintamalleja yhteiskunnan verkkojen toimintahäiriöiden varalta. Ilman sähköä ei nykyaikainen karjatila voi toimia. Niinpä maatiloilla on investoitu varavoimalaitteisiin.

Työvoiman osalta toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tullut yhä haastavammaksi. Esimerkiksi maitotilojen lypsykarjojen koko on kasvanut ja työmäärän kohtuullistamiseksi on
investoitu automaatioon ja koneisiin.  Näiden koneiden hallinta on asettanut kovia haasteita
työvoiman saatavuudelle jo normaalioloissa, kun samalla henkilöllä tulisi olla karjanhoidon tiedot
ja taidot. Tänä päivänä muutaman päivän arjesta irtoaminen vaatii maatalousyrittäjältä ennakointia siinä, miten toiminta maatilalla jatkuisi sujuvasti loman aikana. Usein käykin niin, että maatalousyrittäjä pariskunnan lomaa on turvaamassa verkosto, jossa on vähintään tuplamäärä toimijoita ja eri alojen asiantuntijoita.

Ukrainan sodan aikana meille on tullut tutuksi Mika Aaltolan kuvailema ”voimalle tarvitaan vastavoima”. Kuvitellaan keväälle tilanne, jossa Venäjä pitää Alakurtin alueella sotaharjoitukset ja ne joukot jäävätkin siihen rajanpintaan aivan kuten Ukrainan sodassa. Puolustusvoimat reagoi tilanteeseen aivan oikein järjestämällä pikaisesti kertausharjoitukset.

Mikä on tällöin tilanne lappilaisella nykyaikaisella karjatilalla, kun maatalousyrittäjä tai yrittäjät on merkitty sodanajanjoukkojen kokoonpanoon? Millä traktoreilla tehdään rehut lehmille, kun puolustusvoimat hakee maatilalta uusimmat ja ajoneuvovarauksia ei ole tehty? Ollaanko vielä huoltovarmuuden mallimaa?

Suomen lain mukaan maatalouden henkilöstövaraukset (VAP; vapautettu aseellisesta palvelusta) ja maataloutta koskeva ajoneuvovaraukset tekee alueen ELY -keskus.
Tätä ei ole Lapissa tehty ainakaan kymmeneen vuoteen, vaikka MTK-Lappi on tästä
useasti huomauttanut. Maa- ja metsätalousministeriöstä on myös asiaa kiirehditty hoitamaan. 

Voiko Suomessa olla niin, että vastaavat viranhaltijat voivat itse määrittää asioiden tärkeyden ja
jättää lakien määrittelemät tehtävät suorittamatta?

Kuntien varautumisessa poikkeustilojen hallintaan ei ole huomioitu paikallisen ruuantuotannon mahdollisuuksia ja asiantuntemusta. Ilmeisesti ollaan oikeasti tultu siihen tilanteeseen, että hallinnolle sähkö tulee töpselistä ja ruoka kaupasta.

Lapin maatalousyrittäjät ovat myönteisenä kokeneet maatalouden ja ruuantuotannon arvostuksen nousun. Se auttaa vielä jaksamaan, vaikka kotimaisten elintarvikkeiden taloudelliset jakosuhteet ovat aivan sekaisin. Miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten?

Yhdistyksen kokouksen puolesta

Markku Matti, Turtola
MTK Länsi-Lapin puheenjohtaja