Aina on toivoa – Lapin mallilla! -tilaisuus järjestettiin Melan, Välitä viljelijästä -projektin, MTK-Lapin, ProAgria Lapin ja Finanssila Oy:n yhteisponnistuksena. Tilaisuuden tarkoituksena on alusta alkaen ollut välittää viljelijästä yhteisvoimin ja antaa tuottajille työkaluja tilojen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Välitä viljelijästä -projektin Eija Tammela peräänkuulutti viljelijöiltä tällä kertaa yhteisvastuullisuutta. Tammela toivoi, että toisista pidettäisiin huolta.

Jos näkee, että kaveri vieressä alkaa voida huonosti, pitäisi olla uskallusta kysyä, mitä tälle kuuluu.
Tammela toivoi viljelijöiltä myös keskinäistä inhimillisyyttä ja järkeä tiedonjakamiseen. Ihmisten raatelua pitää välttää viimeiseen asti, hän painotti.

”Kun olette itsekin viljelijöitä, ja keskusteluita käydään, niin vastatkaa järkevästi, jos haluatte olla niissä mukana. On kamalaa, jos viljelijät alkavat puhumaan toisistaan pahaa. Muistakaa myös, että ikävä juttu voi tapahtua kenelle tahansa”.

Eija Tammela käy Välitä viljelijästä -projektin puitteissa paljon niillä tiloilla, joissa on ongelmia. Hän ilahtuu aina, kun tilalta löytyy keino, jonka avulla ongelmista aletaan selvitä.

Tammela sanoo, että Aina on toivoa -tilaisuuden teemat otettiin mukaan sen pohjalta, että haluttiin antaa viljelijöille mietittävää. Yhtiöittäminen kiinnostaa monia, mutta se ei ole kaikille tiloille se oikea ratkaisu. Ihmistyypeistä taas haluttiin kertoa, jotta ymmärretään, että on tärkeää hyväksyä erilaisia ihmisiä.

Henkilökemiat kuntoon

ProAgria Lapin johtamisen asiantuntija Aija Hentilä puhui viljelijöille siitä, miten erilaisten ihmisten kanssa pärjää työyhteisössä ja miten itseään ja muita voi johtaa.  Yrityksen toiminnalle me ihmiset olemme tosi tärkeitä ja toisinpäin. Arjen kiireessä pitää muistaa juuri oman itsensä hyvinvointi, sillä kukaan muu ei sitä meidän puolestamme tee.

”Puhutaan siis itsensä johtamisesta. Fyysinen tasapaino saadaan levolla, mutta miten saa henkisen balanssin kuntoon? Henkiseen tasapainoon liittyy persoona. Joku palautuu helpommin kuin toinen”, Hentilä pohti.

Hentilä otti esimerkkejä myös suositusta Discovery Insightistä, jota hän on tehnyt viljelijöille. Discovery Insights jakaa ihmiset neljään eri väripersoonaan, eli tulenpunaiseen, auringonkeltaiseen, ruohonvihreään ja jäänsiniseen. Näillä väreillä kuvataan erilaisten persoonien tapoja reagoida ja toimia niin hyvänä kuin huonona päivänä.

”Eri ihmistyyppejä on todella paljon. Jos me sijoitutaan määritellyn toiselle puolelle ja lähin kollega on vastakkaisella puolella, havaitaan vain se erilaisuus, joka nähdään ärsyttävänä päivästä toiseen. Yrittäjäpariskunnat ja avioparit ovat hyvin usein toistensa vastakohtaisia”, Hentilä sanoo.

Hentilä painottaa, että se miten me ihmiset toimimme ja teemme päätöksiä, se vaikuttaa kaikkeen. Siksi itsetuntemus on yksilön hyvinvoinnin edellytys ja siksi on tärkeää, että on oikeat ihmiset tekemässä meidän kanssamme töitä ja että annetaan jokaiselle ihmiselle mahdollisuus toteuttaa heille tärkeitä asioita. 

Yhtiöittäminen, tehdäkö vai ei?

Finanssila Oy:n Johanna Paalanen puhui pitkät pätkät maatilan yhtiöittämisestä. On tiedossa, että myös Lapissa moni maatila miettii asiaa. Paalasen mukaan yhtiöittäminen sopii kehittyville maatiloille, jotka investoivat jatkossakin. 

”Maatilan pitää tehdä tulosta, se on ehdoton edellytys. Yhtiöittäminen voi sopia myös voimakkaasti investoinneille ja velkaisille. Isot, hyvät tilat kannattaa pelastaa yhtiöittämisellä. Kannattaa muistaa, että yhtiöittäminen on lopullinen toimenpide, käytännössä ei voi palata enää entiseen”.

Sen sijaan yhtiöittäminen ei ole ratkaisu, kun yksityistalouden kulutus ei ole hallinnassa tai kun se ei ole edes tiedossa. Jos yksityistaloudessa on paljon velkaa, kasvaa palkkatarve kasvaa isoksi. Yhtiöittäminen ei ole ratkaisu, jos tila ei tee tulosta riittävästi.

”Voi kiteyttää myös niin, että tilaa ei yhtiöitetä, jos siitä ei saada hyötyä. Jos omaa pääomaa ei saada ensimmäisen tilikauden aikana saada korjattua positiiviseksi, niin ei kannata yhtiöittää”, Paalanen tiivistää.

Jos yhtiöittämistä suunnittelee, on sen ajankohta mietittävä muutamat seikat huomioon ottaen. On huomioitava sukupolvenvaihdos ja investoinnit. Yhtiöittämistä suositellaan tehtäväksi kymmenen vuotta ennen kuin sukupolvenvaihdos tehdään. 

Paalasen mukaan investointien ajoittaminen on kriittistä, eli ei mielellään tehdä isoa investointia ja yhtiöittämistä samana vuonna. Ensimmäinen tilikausi on aina epävarma, joten riski kasvaa liian isoksi, jos samaan aikaan investoidaan.

Yleensä yhtiöittämistä mietitään, kun tilakoko on kasvanut yli perheviljelmäkoon tai kun poistopohja on huvennut, eli kun tila tekee hyvää tulosta ja ei ole poistoja verotukseen.

”Tämä se jarruttaa tilan kehittämistä ja verot vain kasvavat. Tietenkään vero ei saisi olla syy, miksi yhtiöittämistä mietitään, mutta käytännössä se on niin.  Joskus osakeyhtiötä käytetään myös spv:n tekemisen apuna, eli halutaan sitouttaa jatkajat, mutta ei haluta kerralla luovuttaa koko tilaa tai edes puolta”, Paalanen kertoo.

Yhtiöittämisprosessi kestää 1-2 vuotta. Yhtiöittämisen jälkeen ajatusmaailma muuttuu yritysmäisempään suuntaan, sillä osakeyhtiö saa ja sen pitää tehdä tulosta.

Viljelijän kokemus yhtiöittämisestä

Torniolainen Tuomas Stenudd kävi kertomassa viljelijän näkökulman maatilan yhtiöittämiseen. Hän pyörittää nyt kahden veljensä ja vanhempiensa kanssa maatilaa osakeyhtiömallilla. Perustamisesta tulee huhtikuussa kaksi vuotta. Tilalla on 150 lypsävää ja määrää on tarkoitus kasvattaa. 

”Kova hinku oli alkaa rakentaa navettaa ja tehdä osittaista sukupolvenvaihdosta, joten oli aika ilmeinen juttu, että siinä vaiheessa perustettiin osakeyhtiö. Se helpotti rahoituspuolella uuden navetan rakentamista. Yhtiöittämistä mietittiin jo useampi vuosi ja toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ostimme veljen kanssa puolet tilasta eli teimme osittaisen sukupolvenvaihdoksen. Sitten toimimme kolme täyttä kuukautta maatalousyhtymänä, ja siirrettiin sitten varat ja velat yhtiölle”, Stenudd kertoo. 

Apua he saivat kokeneelta kirjanpitäjältä, sen ansiosta ei ole tullut ikäviä yllätyksiä. Maatilan toiminta on osakeyhtiön myötä selkeytynyt. Jos Stenuddit toimisivat vielä perinteisessä mallissa, voisi se olla hankalaa isolla porukalla.

”Nyt yhtiö omistaa kaiken. Kaikki osakkaat ovat samaa perhettä, niin hallitus kokoontuu päivittäin keittiönpöydän äärelle. Toimintaan on tullut selkeyttä, sillä maatilan asiat ovat yhtiön asioita, ja kaikki me olemme palkollisia. Rahan käyttö pitää miettiä tarkkaan, sillä kahdenkertainen kirjanpito pakottaa miettimään menot ja tulot tarkkaan”.

Ylipäätään osakeyhtiö on tuonut tilanpitoon yrittäjyyden meininkiä. 

”Kun vanhemmat haluavat jäädä pois, on se helppoa tehdä vain osakekauppana. Huonoja asioita ei tule tästä mieleen”, Stenudd sanoo. 

Auni Vääräniemi, teksti ja kuvat