Kesken jutustelun kännykkä päästää fanfaarin, ja MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan huomio nauliutuu puhelimeen. Nyt ei ole kyse maataloutta ja metsätaloutta koskevasta hälytyksestä, vaan Marttilan dreever-rotuinen koiranpentu Kertusta. 

”Kerttu on haukkunut lenkillä”, Marttila myhäilee ja näyttää tracker-sovellusta. Se ilmoittaa, missä Marttilan Vivi-vaimon kanssa lenkillä oleva tutkapantainen Kerttu on juuri nyt. Seitsemänkuukautinen pentu opettelee jäniksiä ja kauriita jäljestäväksi ajokoiraksi. 

”Saalista ei ole vielä tullut, mutta se ei johdu koirasta, vaan laiskasta passimiehestä”, Marttila hymähtää. Hän rentoutuu metsällä kulkien ja kotona oleminen maadoittaa hänet maa- ja metsätalouden edunvalvonnan puheenjohtajan tiukasta työrytmistä.

Vapaa-aika kuluu kotona

Juha Marttilan työrytmissä viisi päivää kuluu reissussa. Viikonloput, joulunajan ja loma-ajat hän pyrkii olemaan kotona. Simossa hänellä on edelleen pyöritettävänä maatila eläintenhoitoineen ja maatöineen. Marttilan poissa ollessa työt navetalla hoitaa Pekka Jurmu, joka on ollut tilalla töissä jo pitkään. 

”Myös 81-vuotias isä-Veikko eli Veikko Marttila on sanonut, että tekee hommia navetalla, pellolla ja metsässä niin pitkään, kuin saapas nousee. Tuntuukin siltä, että taitaa isällä melkeinpä paremmin saapas nousta kuin pojalla”, Marttila naurahtaa.

Marttilan tilan lypsykarja vaihtui muutama vuosi sitten hereford-nautoihin. Työ niiden parissa on ruokintaa, puhtaanapitoa ja seurantaa. Kesällä nautojen laitumia on huollettava ja laidunkiertoa tehtävä. 

”Lypsykarjan pito oli kuin töiden tekoa huippu-urheilijoiden kanssa. Nämä herefordit ovat kaikki samaan aikaan ummessa ja tuotosaika koittaa, kun lehmät poikivat. Kesällä on hauska seurata vasikoita, kun ne kasvavat ja kehittyvät. Niillä on ihan samanlaista kehitystä kuin ihmislapsilla. Ensin ne ovat emissä kiinni, sitten ne alkavat jengiytyä ja itsenäistyä. Monenlaista persoonaa näkyy olevan”.

Vaikka Marttila pyrkii erottamaan työn ja vapaa-ajan, on MTK:n puheenjohtajalle välillä viikonloppuisinkin kysyntää. Tänä syksynä hän on kulkenut yhdistysten ja liittojen 100-vuotisjuhlissa. 

”Näissä tilaisuuksissa on ollut paljon väkeä liikkeellä. Niissä on hyvä jutella ihmisten kanssa, jotka eivät ole niin aktiivisia MTK-toiminnassa. Monesti he sanovat, mitä MTK:n pitäisi tehdä. Mielen päällä ovat tänä syksyllä olleet maanlunastukset”. 

Moni asia on muuttunut maataloudessa ja metsätaloudessa

Korona-ajan alkaessa myös Juha Marttilan työnteko muuttui. Siirryttyään Helsingistä Maalaistentalolta etätöihin Simoon, johti hän MTK:ta kotinsa keittiönpöydän äärestä. Vaimo Vivi Marttila luotsasi Simon kuntaa naapurihuoneessa. 

”Etätyökäytännöstä jäi paljon hyvääkin. Kokoukset ja tilaisuudet kalenteroidaan tarkemmin. Ihmisiä ei reissauteta Helsingissä kahden tunnin kokouksen takia, vaan etänäkin voi osallistua. Tosin kuvittelin, että korona-ajan jälkeenkin olisin pystynyt tekemään enemmän etäpäiviä Simossa, mutta tänä syksynä se ei ole toteutunut”.

Juha Marttila on luotsannut MTK:ta sen ensimmäisenä puheenjohtajana kolmentoista vuoden ajan. Marraskuussa hänet valittiin uudelle kolmivuotiskaudelle. Tulevan kauden jälkeen hän on johtanut 16 vuotta MTK:ta. Hän sanoo maa- ja metsätalouden tilanteen olleen hyvin erilainen silloin, kun hän huhtikuussa 2009 aloitti tehtävässään. 

”Suomalainen metsäala oli maailmanlopun meiningissä. Tehtaita suljettiin ja oli kova alamäki. Sitä kesti muutaman vuoden, mutta sitten ala lähti vetämään todella hyvin. Nyt taas ilmasto- ja ympäristötoimilla on alettu jarruttaa alan metsäalan kasvua ja kukoistusta”.

Maatalous on muuttunut Marttilan mukaan täysin vuoteen 2009 verrattuna. Tilat kasvavat ja teknologia ja rakenteet ovat muuttuneet. Marttila sanoo, että vauhti on ollut hengästyttävää, kun Suomi on koettanut juosta muihin maihin olevaa rakoa kiinni. 

”Olen miettinyt, että mennäänkö me tällä vauhdilla maitohapoille? Olisi hyvä, että maataloudessa olisi välillä rauhallisempi vuosikymmen. Investointeja ja sukupolvenvaihdoksia pitää tehdä, mutta maatilat voisivat rauhassa taseitaan vahvistaa”, Marttila pohtii.

Yksi Marttilan MTK-uran rajuimpia hetkiä koitti vuonna 2014, kun Venäjä hyökkäsi Krimille ja sai niskaansa talouspakotteet. Venäjän vastapakotteilla raja meni suomalaistuotteilta kiinni. Vienti loppui kuin seinään. Eniten tästä kärsivät maidontuottajat.

”Muistan, kun heräilin siihen päivään ja silloisen valtionvarainministeri Antti Rinteen valtiosihteeri Raimo Luoma soitti. Oli meneillään budjettiriihi ja Luoma kysyi, onko viennin loppuminen paha asia. Kerroin, että todella paha asia, ja ministeriö perui 30 miljoonan euron leikkaukset maataloudesta”.

”Positiivisempia muistikuvia on jäänyt kevään 2017 traktorimarssista ja MTK:n satavuotisjuhlavuodesta. Historiasta saa voimaa ja siitä muistaa, että vaikeita aikoja ollut aiemminkin. Myös Grune Woche vuoden 2019 tammikuussa oli upea. Siitä lähti ruokavientiä eteenpäin”. 

Työt jatkuvat

Kerttu-koira keskeyttää taas Juha Marttilan ajatukset, kun pentu juoksee sisälle ja touhottaa isäntänsä ympärillä. Marttilalla on jälleen edessä lähtö viikoksi Helsinkiin. Uusi kolmivuotiskausi odottaa.  

”Totta kai olen tyytyväinen, että työ jatkuu. Kun äänestys oli käynnissä, jännittihän se. Mutta kun lähdin puhujanpönttöön kiitospuheelle, niin arki ja huolet olivat taas vastassa. Ennen vaalia MTK:n toimintaan tuli monia kehitysehdotuksia. Pitää nyt rauhassa tutustua niihin. Esimerkiksi jäsenviestintään meidän pitää jatkossa panostaa entistä enemmän”, Marttila pohtii.  
 

Teksti ja kuvat: Auni Vääräniemi